Halla-ahon kommentit Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen ja hänen esittämä kritiikkinsä KKO:ta kohtaan on käynnistänyt mielenkiintoisen keskustelun.
Mikaela Nylander katsoo että nyt on kyseessä koko eduskuntalaitoksen uskottavuus. Lainsäätäjänä toimiva ei hänen mielestään saa kommentoida tuomiotaan halventavasti. Samoja linjauksia on tullut muualtakin.
Itse olen jossain määrin eri linjoilla.
Ei, en ota kantaa Halla-ahoon. Sitä on tehty vähintäänkin riittävästi, osin varmasti myös puhtaasti poliittisin tarkoitusperin.
En myöskään ota kantaan siihen olisiko hän juridisesti voinut vielä johtaa Hallintovaliokunnasta. Poliittisesti se oli ilmeisesti kuitenkin mahdotonta.
Se, mikä minua askarruttaa, on toisaalta kysymys siitä, onko KKO aina oikeassa, ja toisaalta se, kuka saa lausua asiassa mielipiteensä.
Lukiessani oikeustieteellisessä prosessioikeutta totesi joku viisaista opettajista: ”Muistakaa, etteivät KKO:n päätökset välttämättä ole aina oikeita, mutta ne ovat lopullisia.”
Jos KKO:n päätökset eivät välttämättä ole oikeita, onko väärin kritisoida niitä? Ainakin suuri osa lakimiehistä uskaltaa olla eri mieltä päätöksistä, ja myöskin sanoa sen. Myös tässä tapauksessa ainakin hovi- ja käräjäoikeudesta löytyy muutakin käsitystä siitä mikä on oikein ja mikä ei.
Jokunen vuosi sitten KKO päätteli että 10 vuoden määräaikaiset työsuhteet ovat täysin lain mukaisia (KKO 2010:11). Vuoden sisällä päätöksestä eduskunta oli muuttanut lakia ja käytännössä sanonut varsin suoraan KKO:lle että nyt mentiin metsään ja rajusti. Näinhän se menee. Tietääkseni tuon tapauksen jälkeen –mutta ennen lainmuutosta– ei KKO myöntänyt valituslupaa vastaavalle tapaukselle. KKO:n sisällä oltiin siis vahvasti kahta mieltä asiasta.
Toinenkin työoikeuden piiristä löytyvä tuomio ansaitsee tulla mainituksi: kritiikkiäkin saanut KKO:n päätös 1992:7 jonka mukaan ” X:n työsopimusta ei ole purettu sukupuolen vaan raskauden perusteella, joten purkaminen ei ole tasa-arvolaissa tarkoitetulla tavalla perustunut välittömästi sukupuoleen. Sen vuoksi yhtiön menettely ei ole tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua syrjintää.” Tuomio ei ehkä lukeudu KKO:n suurimpien saavutusten joukkoon, ja se onkin äänestyspäätös äänin 3-2. Pienestä se on välillä kiinni. Onneksi kuitenkin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin voi tehdä ja tekeekin päätöksiä joilla KKO:n ratkaisut pannaan välillä uusiksi.
Siis miksi KKO:ta ei saisi arvostella? Onko Halla-ahon status puheenjohtajana, kansanedustajana, tai hävinneenä osapuolena ratkaiseva, tai onko se ehkä hänen puoluekantansa?
Eiköhän vain anneta Halla-ahon arvostella tuomiotaan. Niin muutkin tekevät, yleensä ainakin hävinnyt osapuoli, joskus muutkin. Ei eduskunta siitä horju eikä vallan kolmijako-oppi siitä kärsi. Se päivä, jolloin tuomitun täytyy hymyillen hyväksyä tuomionsa koska kyseessä on eduskunnan uskottavuus, on toivoakseni jäänyt historiaan 21. helmikuuta 1946.
Nyt on saatu nähdä varsinainen poliittisten irtopisteiden keruunäytelmä joka hakee vertaistaan. Toivoisin ettei se ihan heti toistu. Toivoisinkin selkeitä pelisääntöjä sillä kyllähän tuomitunkin on saatava puhua.
Bobby Gerlin
OTM, LLM